keskiviikko 26. elokuuta 2015

Runaway Girl. Pienet tytöt pakenevat ympärileikkausta

Keniassa pienten tyttöjen pakeneminen on jo niin yleistynyt ilmiö, että sille on jo oma käsitteensäkin, "runaway girl". Nämä tytöt pakenevat kodeistaan ympärileikkausta ja pakkoavioliittoa, pienimmät jopa kuusivuotiaina! Enimmäkseen tytöt pakenevat aivan yksin eivätkä ole itse edes tietoisia mistään runaway girl-trendistä. Toiset tytöt ottavat mallia paenneilta sukulaisilta tai ovat saaneet kuulla esimerkiksi Elizabethin tarinan. Joissain harvinaisissa tapauksissa tyttöjen äidit tai isosiskot auttavat pakenemaan. Rumaway Girleille on olemassa turvakoteja, mutta pakenemisen yleistymisen takia ne ovat jatkuvasti aivan ylitäynnä. Elizabethin luokse löytäneet kymmenen tyttöä asuvat Elizabethin sekä Elizabethin kotikylän, Wafoon pastorin pikkuruisissa kodeissa. Elizabeth on kuitenkin lähettänyt tytöt sisäoppilaitoskouluun, joten aina kouluaikaan he asuvat koululla. Lisää tytöistä aikaisemmassa postauksessani.

Haastattelin Elizabethin tyttöjä ja tässä tarniansa:


Agness Teyiaa, 10 vuotta

Agness kertoo, että hänen kotikylänsä Irkurmanin asukkaat ovat todella oppimattomia. Kyläläiset olisivat halunneet silpoa ja naittaa hänet jo kahdeksanvuotiaana. Hän oli saanut koulussa kuulla World Visionin työntekijöiltä kuinka vaarallista ympärileikkaus on ja häntä pelotti miten hänen tulee käymään. Onnekseen Elizabethin tiimi vieraili hänen koulussaan ja hän sai kuulla Elizabethin esimerkin kautta, että vaihtoehtoja on! Elizabeth oli kertonut koululaisille, että "Katsokaa minua, olen parikymppinen vapaa ja työtä tekevä nainen! Ei ole pakko mennä silvottavaksi ja avioliittoon lapsena. Pysykää sen sijaan koulussa ja opiskelkaa ahkerasti. Se avaa teille tulevaisuuden!".

Agnessin vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet pitämään Agnessia koulussa vaan suunnittelivat ympärileikkausta. Silloin Agnes päätti lähteä. Pieni kahdeksanvuotias tyttö harhaili yksin monta päivää ja käveli lähes 70 kilometriä. Hän oli päättänyt löytää Elizabethin luokse. Kun hän näki ihmisiä, hän kertoi olevansa Elizabethin siskontyttö ja pyysi ihmisiä auttamaan löytämään Elizabethin.

Agness on todella kiitollinen siitä, että olemme pystyneet tukemaan hänen koulunkäyntiään ja toivoo, että saisi käydä koulun kokonaan loppuun saakka. Hän haluaa lentäjäksi ja hänen mielestään oikea ikä perheen perustamiseen on 25-vuotiaana.

Catherine Silantoi, 13 vuotta

Elizabeth oli vierailemassa siskonsa luona Iidamatin kylässä kun tapasi naapurissa asuvan Catherinen. Elizabeth sai kuulla kuinka Catherinea kohdeltiin väkivaltaisesti kotona ja pakotettiin tekemään töitä eikä saanut käydä koulua. Koska Catherine oli aivan epätoivoinen ja halusi vain päästä pois, hyväsydäminen Elizabeth päätti auttaa. Hän otti tytön mukaansa ja vei samaan kouluun kuin muutkin paenneet tytöt.

Catherine ei ole pakenemisensa jälkeen ollut missään yhteydessä perheeseensä. Hän ei kaipaa muita sukulaisiaan, mutta viidestä pikkusiskostaan hän on hyvin huolissaan. Hän haluaisi auttaa heidät myös pakenemaan ja kouluun.





Susan Maintaine, 10 vuotta
Ympärileikkauksen näkeminen on traumatisoivaa kenelle tahansa. Susan kertoo, että näki isosiskojensa silpomisen ja järkyttyi suunniltaan. Kukaan ei pystynyt lohduttamaan häntä tai edes antamaan hyvää selitystä tapahtumalle. Hän ymmärsi vain sen, että toimenpide on ehdottoman pakollinen myös hänen itsensä kohdalla. Susan kuitenkin asui Elizabethin naapurikylässä, Sakutiekissa. Hän oli saanut kuulla, että Elizabethin kylässä, Wafoossa on pastori, joka auttaa tyttöjä välttämään silpomisen. Yöllä hän karkasi ja koputti pastorin ovelle. Pastori otti hänet suojaan ja vei aamulla Elizabethin luo.

Nyt hän käy koulua yhdessä muiden paenneiden tyttöjen kanssa. Isona hän haluaa eläinlääkäriksi, koska on nähnyt kuinka huonosti eläimiäkin kohdellaan.





Everyline Naipanoi, 14 vuotta

"Minusta tulee isona asianajaja. Tulen puolustamaan tyttöjen ja naisten oikeuksia, koska haluan muuttaa heimojemme huonoja tapoja. Haluan itse valita elämäni, milloin ja kenen kanssa perustan perheen."

Kun Everylinen oli ihan pieni tyttö hänen äitinsä kuoli. Hänen isoveljensä hoitovat häntä "sinnepäin", miten nyt pikkupojat voivat vauvaa hoitaa. Kun Everylinen kuukautiset alkoivat 12-vuotiaana isoveljet päättivät tavan mukaisesti myydä hänet vaimoksi. Sitä ennen hänet piti tietenkin silpoa. Everyline päätti paeta ja asui erään papin luona puolitoista vuotta. Pappi tunsi Elizabethin ja tiesi hänen työstään ja tytöistään ja toi Everylinen Elizabethin huostaan.


Ann Kitamwuas, 13 vuotta

Kun Elizabethin tiimi kävi Ann Kitamwuaksen kyläkoulussa Eloongabobokissa opettamassa, opettaja kertoi, yhden tytön olleen pitkään poissa koulusta ja epäili, että tyttöä ollaan silvotuttamassa. Opettaja löysi Annin ja kertoi hänelle Elizabethin opetuksesta ja esimerkistä. Seuraavana yönä Ann pakeni ja käveli kaksi päivää yksin Wafoon kylään Elizabethin luokse.

"Minä haluan taistella tyttöjen oikeuksien puolesta, ja siksi haluan isona olla asianajaja! Olen niin kiitollinen siitä, että olen voinut tukirinkinne avustuksella jatkaa koulunkäyntiä ja rukoilen Jumalaa, että minulla olisi mahdollisuus käydä koulu loppuun saakka".







Caroline Nashipae, 13 vuotta

Carolinen äiti oli itsekin joutunut pienenä tyttönä silvottavaksi ja pakkonaitetuksi vanhalle miehelle. Hän sai Carolinen ollessaan hyvin nuori ja halusi säästää Carolinen samalta karmealta kohtalolta. Carolinen isä oli jo vanha mies ja kuoli pian. Isän veljet ottivat nuoren äidin ja tyttären vastuullensa. He päättivät myydä ja silpoa tytön äidin vastusteluista huolimatta. Mutta naisilla ei ole sananvaltaan, etenkään nuorilla.

Kun silpomista valmisteltiin Carolinen äiti kävi viimeisenä toivonaan pyytämässä apua kirkon pastorilta. Pastori tiesi kertoa Elizabethista ja niin Carolinen äiti auttoi tyttöä pakenemaan yöllä. Aamulla kun veljet tulivat hakemaan tyttöä silvottavaksi eivätkä löytäneet häntä, Carolinen äiti teeskenteli etsivänsä tyttöä. Hänet olisi pahoinpidelty jos olisi selvinnyt, että hän auttoi tyttöä pakenemaan.

Caroline on tavannut äitinsä vain kerran pakenemisen jälkeen. Hän oli silloin vakavasti sairaana Elizabethin kodissa, ja kaipasi äitiään valtavasti. Silloin Elizabeth auttoi äitiä tulemaan salaa lohduttamaan tytärtään.

"Jos minulle avautuu mahdollisuus käydä koulu loppuun, aion sen jälkeen mennä töihin jotta äitini voi pelastaa myös pikkusiskoni! Unelma-ammattini on olla toimittaja ja kertoa koko maailmalle mistä täällä on kysymys"


Faith Nairesia, 8 vuotta

Pieni Faith on ujo ja piiloutuu Elizabethin jalkojen taakse kun haastattelen häntä. Hän aivan pikkuinen lapsi, ehkä todellisuudessa on vain kuusivuotias. Hän kuiskuttaa Elizabethille, että hän kertoisi tarinansa.

Elizabeth kertoo, että Faithin kyläläiset Mosirossa uskovat, että tyttöjen kouluttaminen aiheuttaa vain ongelmia. Faith meni siitä huolimatta kouluun, mutta isänsä halusi silvotuttaa ja myydä hänet (pikkutyttö!!!). Faith puhui koulukaverinsa kanssa ja kaveri kertoi opettajalle. Opettaja tiesi Elizabethin työstä ja hän otti Faithin asumaan luokseen. Koulun opettajat pitivät yhdessä huolta, ettei Faithin perhe pystynyt sieppaamaan häntä takaisin siihen asti, että Elizabeth pääsi hakemaan tytön kauas pois Mosirosta.

"Aikaisemmin Faithin piti vahtia lehmiä ja tehdä kotitöitä. Nyt hän lukee ja opiskelee ahkerasti ja saa myös leikkiä", Elizabeth kertoo. Kysyn Faithiltä mikä hänen lempparileikkinsä on. Hänen silmät alkavat loistaa ja hän kuiskuttaa jotain Elizabethille. Elizabeth kertoo: "Piilosta" :)


Elizabeth Soipare, 12 vuotta

Elizabeth Soipare on määrätietoinen ja korkealle tähtäävä nuori tyttö. Hän katsoo suoraan silmiini ja sanoo, että hän aikoo opiskella niin ahkerasti, että hänestä tulee isona lääkäri ja kirurgi voidakseen auttaa kaltoin kohdeltuja tyttöjä ja naisia. Hän on tietoinen siitä, kuinka isosta ongelmasta on kyse. Elizabeth S asui aikaisemmin pienessä Enoosetian kylässä. Kuten usein tyttöjen ja naisten kohdalla, hänetkin pakotettiin raskaisiin kotitöihin hakkaamalla. Hän ei olisi halunnut tehdä niin paljon kotitöitä, koska olisi mielummin mennyt kouluun tai edes lukenut oppikirjoja ja tehnyt läksyjä. Hänen perheensä mielestä tyttöjen paikka ei ole koulussa vaan kotiorjatöissä. Kaksitoistavuotias tyttö...!

Eräänä päivänä Elizabeth kuitenkin sattui olemaan koulussa kun kaimansa valistustiimi tuli opettamaan ympärileikkauksen ja lapsiavioliiton vaarallisuudesta. Siihen asti hän oli ajatellut, että ympärileikkaus ja varhainen avioituminen olisivat hyviä juttuja. Kun hän ymmärsi mistä oikeasti on kyse hän tajusi, että hänen elämänsä tulisi olemaan pelkkää kidutusta jos hän seuraisi vanhaa traditiota. Hän päätti paeta seuraten Elizabethin rohkaisevaa esimerkkiä. Hän vaelsi pitkin savannia monta päivää kunnes saapui Wafoon kylään Elizabethin kotiin ja kertoi tilanteensa. Lämminsydäminen Elizabet avasi ovensa ja otti tytön suojiinsa.

***

Tytöt käyvät Naningoi Boarding Schoolia, jonka maksu on 45 euroa/kvartaali (3kk). Heillä ei ole Keniassa ketään, joka auttaisi heitä koulumaksuissa. Mutta meille 45 euroa ei ole suuri raha ja sijoittaminen näihin tyttöihin tulee maksamaan itsensä takaisin niin runsaasti, ettemme ehkä tajuakaan. Nämä tytöt ovat tulevaisuuden toivo. He ovat näyttäneet rohkeutensa ja sinnikkyytensä jo näin pieninä. Kun annamme heille mahdollisuuden kouluttautua, he tulevat muuttamaan yhteiskuntiaan! Ja muutos on kaikkein paras ja tehokkain kun motivaatio tulee yhteiskunnan omista jäsenistä ja kasvateista. Jos sinua kiinnostaa tukea koulunkäyntiä tai ottaa kummitytöksi joku näistä, niin laitathan viestiä: henrica.fagerlund@gmail.com

Lisäinfoa maksudetaljeista myös jäsenilmoittautumislomakkeen yhteydessä.

"Halatkaa vaikka Elizabethia niin saadaan kiva kuva". Ei tarvinnut kahdesti pyytää :)

Katsotaan saisinko tyttöjen lauluvideon tähän tarttumaan. Jos ei avaudu niin löytyy myös täältä.

video

torstai 20. elokuuta 2015

Matkan kohokohta: Bezuneshin opetus

Bezunehsin opetukseen osallistuminen oli aivan sanoinkuvaamattoman hieno kokemus! Kaksi suomalaista opettajaa olivat mukanani tämän osan matkaa ja hekin saivat todistaa tätä ihmeellistä päivää.

Vasemmalta Henrica (allekirjoittanut), Helmi, Bezunesh, Sara, Abenezar, Tasfey ja Amen.


Saavuimme Zaman kirkkoon aamusta. Olimme jo oppineet Afrikkalaiseen aikakäsitteeseen. Jos aikataulussa lukee, että opetus alkaa klo 9.00 aamulla, tarkoittaa se, että yhdeksän aikaan ensimmäist ihmiset alkavat valumaan paikalle. Sitten menee vielä pitkälle yli lounasajan, että mitään varsinaista suunniteltua ohjelmaa tapahtuu. Täälläkin laitettiin iloinen musiikki soimaan kirkkoon ja ihmisiä hengaili ja parveili ja saapuili. Etiopialaiset ovat muuten aivan käsittämättömän cooleja. Ihan haavi auki seurasin heidän tervehdyksiään ja sosiaalista kanssakäyntiään. Kaikki eleet olivat ihan kuin hiphop-musavideolla olisi ollut, paitsi, että ne ei ollut mitään vihaisten nuorten miesten juttuja, vaan ihan kaikki mummot ja papatkin olivat cooleja. Bezunesh aivan erityisesti oli niin cool toivottaessaan vanhoja miehiä tervetulleiksi seminaariin. Tajusin myöhemmin, että itse asiassahan amerikkalaisella hiphop-kulttuurilla on juurensa juuri Afrikassa, joten sieltähän ne eleensä on alunperin tullut!

Hengausaikaa oli niin paljon, että ehdimme vierailla Bezuneshin isän ja äidin savimajassa, joka oli aivan Zaman kirkon naapurissa. Ihan aito ja oikea savimaja teki meihin ison vaikutuksen.


Savimajassa asui eläimiäkin. Keittiössä :)


Savimajavierailun jälkeen söimme vielä leveän lounaan Bezuneshin vanhempien luona ja sen jälkeen tuntui juuri sopivalta aloittaa opetus.

Lounaalla huvimajassa.











Seminaari alkoi lauluilla ja rukouksilla. Toisin kuin meillä, uskonnollisuus on todella vahva Etiopiassa ja kaikkea uskonnollisuuteen liittyvää pidetään tosi kovana juttuna. Jos meillä mielipiteet muokkautuu julkkisten, lääkäreiden ja tiedemiehien sanomisten mukaan, niin Etiopiassa juuri teologit ovat niitä korkealle arvostettuja mielipidejohtajia. Siksi onkin tosi hyvä juttu, että Bezuneshin opetus on niin uskonnollisesti värittynyttä.

Seminaariin osallistui kutsuttuja kirkon johtajia n kolmestakymmenestä eri kirkosta sekä paljon paikallisia asukkaita vauvasta vaariin. Pidän tosi hyvänä juttuna, että lapset jo pienestä saavat kuulla totuuden näistä asioita (ettei heille esim voi uskotella, että ympärileikkaus ja varhainen naittaminen ovat tosi hyviä ja haluttavia juttuja).
Bezunesh on aivan mielettömän karismaattinen puhuja. Istuin kuin naulittu ja kuuntelin hänen joka sanansa ja joka eleensä, vaikken ymmärtänyt hänen kieltään alkuunkaan! Nauroin aina oikeissa kohdissakin. Tasfey hääri kameransa kanssa videoiden koko opetustapahtuman. Ei ole lainkaan tavallista, että naiset opettavat kirkoissa. Yhtä harvassa on ne aviomiehet, jotka arvostavat vaimonsa työtä niin suuresti, että videoivat koko tapahtuman. Joten Tasfeyn häärääminen itse asiassa antoi Bezun opetukselle vielä enemmän uskottavuutta, vaikkeivat he ehkä itse sitä tulleetkaan ajatelleeksi.

Bezunesh opettaa koko olemuksellaan ja liikkuu ympäri salia. Kuulijat istuvat naulittuina seuraten jokaista elettään.


Bezun noin tunnin mittaisen puheen jälkeen satapäinen kuulijajoukko (joka koostui sekä kutsutuista kirkollisista johtajista että paikallisista asukkaista vauvoista vaariin) jaettiin pieniin ryhmiin ja ryhmät saivat pohdittavakseen kysymyksiä kuten: Mikä on mielipiteesi ympärileikkauksesta? Mikä on kirkon johtajien vastuu? Millaisiin toimiin kirkon työntekijöiden pitäisi ryhtyä?

Nuoret tytöt kuuntelevat ryhmän keskustelua vakavina.


Tässä seuraamme ryhmäkeskustelua Bezun kanssa.


Kävimme kiertelemässä ryhmissä ja eräs ryhmä jäi voimakkaasti mieleeni. Kun tulimme heidän luokseen ryhmäläiset viittoilivat ylpeänä. Ymmärsin lopulta, että yksi ryhmän naisista oli päättänyt tehdä julkisen ilmoituksen, että ei enää silvo nuorempia tyttäriään. Ryhmäläiset olivat hänestä todella ylpeitä ja niin olimme mekin. Tabuja murrettiin nyt rytinällä! Otimme oikein yhteiskuvan tämän onnellisen äidin kanssa:

Keskellä ylpeä äiti ja minä. Reunoilla suomalaiset opettajat Sara ja Helmi.



Ryhmäkeskustelun ja kahvitauon jälkeen alkoi omalta osaltani kaikkein herkistävin osuus, ryhmäläisten palaute. Kaikki ryhmät aloittivat suunvuoronsa sanomalla: "Tämä on ensimmäinen kerta koskaan kun kuulemme tällaista opetusta ja olemme erittäin kiitollisia tästä opetuksesta! Olemme päättäneet luopua ympärileikkauksesta ja opettaa tätä opetusta eteenpäin kaikkialla missä liikumme". Sen lisäksi eri ryhmät kertoivat erilaisia tapoja miten he aikovat käytännössä murtaa ympärileikkaustradition. Kirkon työntekijät aikoivat ottaa opetuksen kaikkiin kirkon ryhmiin ja tilaisuuksiin. Perheenjäsenet päättivät kertoa kaikille sukulaisille ja ystävilleen. Monet ryhmät kertoivat päättäneensä ilmiantaa kaikki kuulemansa ympärileikkausaikeet viranomaisille, mikä sekin on iso juttu!

Erään ryhmän edustaja kertomassa keskustelunsa pääkohdat.


Erittäin koskettava oli myös vanhojen patujen ryhmä, joista seminaarin alussa olin ajatellut, että mahtaakohan heidän olla aika vaikea hyväksyä Bezun opetusta. Herroista vanhoin nousi ja antoi oman puheenvuoronsa. Hänkin aloitti puheen toteamalla saman kuin kaikki muutkin: koskaan aikaisemmin ei tästä aiheesta ole puhuttu. Sitten hän jatkoi: "Me olemme antaneet omat tyttäremme ympärileikattaviksi ja kadumme sitä syvästi. Te nuoret äidit, sanomme teille nyt, että teillä on käytännön vastuu asiasta. Teidän tulee pitää huolta, että tyttärenne säästyvät ympärileikkaukselta!". Tasfey tulkkasi minulle vanhan patun puhetta ja sanoi itsekin liikuttuneena minulle: "Wow, he's speaking really big things now!!!"

Patujen vaikutusvaltainen porukka.


Istuin seuraamassa ihmeellistä tilannetta aivan absurdisena: olenko se oikeasti minä joka olen laittanut tämän kaiken alulle!??! Meidän yhdistys tekee aivan uskomattoman hienoa työtä kun tuemme näitä anti-FGM-opettajia! Sanoma uppoaa todella ja sille on huutava tarve. Kiitos kuuluu sinulle! <3

Yritimme saada koko kuulijaporukan mahtumaan samaan kuvaan. No eihän se ihan onnistunut...


PS: Minulle on tärkeää, että yhdistyksen rahat menevät niin suoraan kuin mahdollista varsinaiseen tarkoitukseen enkä halunnut käyttää varojamme matkani kustantamiseen. Siispä tein matkastani työmatkan (olen muusikko, joten konsertti- ja opetusmatkan) ja sain siihen apurahaa Svenska Kulturfondenilta ja Opettajien Lähetysliitolta. Propsit sinne myös! :)

torstai 13. elokuuta 2015

Bezuneshin tapaaminen

Viime postauksessa kerroin tapaamisesta paenneiden koulutyttöjen kanssa. Tein heistä haastattelut ja julkaisen ne täällä blogissa kohtapuolin. Nyt aion kuitenkin kertoa tapaamisesta Bezuneshin kanssa.

Matkustin vanhalla minibussin romulla monta tuntia pikkuruisia kiemuramöykkyteitä pitkin. Aloin jo huolestua olinko mennyt Bezuneshin kylän, Damboyan ohitse. Lopulta kanssamatkustajat (joista kukaan ei puhunut englantia) sanoivat, että olemme Damboyassa ja hyppäsin bussista ulos. Siinä seisoin sitten tien varrella keskellä aivan pikkuruista kylää ja bussin kadotessa kaikki kyläläiset tulivat ihmettelemään kuka tämä yksi valkoinen nainen oikein on. Alkoi tuntua jo hieman kiusalliselta ja mietin mihin päin pitäisi oikein mennä, kun takaani tuli luokseni valloittavan leveästi hymyilevä nainen. Tunnistin hänet oitis ja toistemme näkemisen riemu oli niin valtava, että kyläläisetkin innostuivat siitä.

Menimme Bezun kotiin ja he olivat kattaneet ihanan etiopialaisen aamupalan. Etiopiassa syödään injeralla, aterimia ei käytetä. Injera on etiopialaisesta tattarista tehty hapatettu lettu. Letusta revitään palanen jolla otetaan ruoka. Injera oli aivan älyttömän hyvää!



Ruokailun jälkeen avasimme tuliaislaukut, eli lapsille vaatteita ja aikuisille videotykki. Bezuneshin talossa asuu hänen perheensä lisäksi myös kaksi teini-ikäistä sukulaistyttöä, jotka auttavat kotihommissa ja lastenhoidossa. Jos olisin tiennyt sen, olisi ollut niin helppo tuoda heillekin vaatteita. Olisi kyllä tullut käyttöön ja tarpeeseen! No, ensi kerralla sitten.

Bezun lapset olivat aivan innoissaan tuliaisista, erityisesti Abenezar rakastui huuliharppuun ja soitti sitä lähes taukoamatta kaikkialla missä kuljimme. Silloinkin kun hän ei soittanut, hän kantoi sitä mukanaan paitansa sisällä jemmassa. 

video


Videotykkiäkin testattiin ja se toimi erinomaisesti! Tykistä tulee olemaan paljon hyötyä heidän seminaareissaan. He näyttävät kuulijoille videon ympärileikkauksesta. Se on aivan järkyttävän tehokas tapa saada ihmiset ymmärtämään kuinka kauhistuttavan huono asia ympärileikkaaminen on.

Bezunesh ja Tesfaye näyttivät minulle myös takapihalla olevan puolivalmiin talon. He kertoivat, että aina jos palkasta jää yli, he rakentavat takapihan taloa eteenpäin. He siis aivan itse omin käsin rakentavat taloa (mikä sinänsä on aika yleistä Etiopiassa). Tarkoituksena on jonain päivänä muuttaa siihen taloon ja laittaa nykyinen talo vuokralle ja siten tienata hieman rahaa.

Iltapäivällä lähdimme bussilla Duramen kylään. Duramessa pieni kylänen mutta kuitenkin Damboyaa isompi ja ymmärtäkseni Durame on myös jonkinlainen alueellinen hallintokeskus. Siellä on jopa yksi hotelli. Menimme sinne syömään ja käyttämään nettiä. Duramen lähellä sijaitsi myös seuraavan päivän opetuspaikka, Zama. Zamassa asuu myös Bezuneshin vanhemmat ja Bezunesh perheineen menivät sinne yöksi valmistelemaan seuraavan päivän opetusta. Matkustin osan Etiopian matkastani yhdessä pienen suomalaisen opettajaporukan kanssa ja he halusivat myös tulla kuuntelemaan Bezun opetusta, joten jäin Damboyan hotelliin yöksi odottamaan seuraavana aamuna saapuvia matkatovereita.

Oli jotenkin aivan epätodellista ja samalla niin tuttavallista olla Bezuneshin ja Tesfayen luona. He ovat etiopialaisittan aika erikoinen pariskunta, sillä he tekevät yhteistyötä tasavertaisina, sekä kotihommat, että valistustyöt. Sanoisin jopa, että melko epätavallinen pariskunta ihan länsimaalaisiinkin verrattuna, sillä heidän yhteistyönsä ja yhteiselonsa oli niin mutkatonta ja toimivaa. He ovat toistensa parhaat ystävät eikä voinut kuin ihastella heidän suhdettaan.



Kerron Zaman mielettömän hienosta opetuspäivästä lisää ensi postauksessa! Ja nyt pidän myös kirjoitustahtiani huomattavan tiiviimpänä. Kesä oli niin intensiivinen Suomeen paluun jälkeen sisältäen siviilisäädyn vaihdosta, muuttoa ja remppaa, ettei oikein kirjoittamisaikaa jäänyt. Kuvatkin jossain jemmassa, toivottavasti kuitenkin tallessa vielä... Nyt pikkuhiljaa kun arki lähtee rullaamaan, on helpompi löytää aikaa bloggaamiselle. Kaiken kaikkiaan Afrikan matka oli aivan mieletön. Odotukset ylittyivät jatkuvasti ja oli vain niin älyttömän hienoa ja helppoa olla ja toimia siellä. Todellinen Life Changer!!! Oikeastaan en olisi ehkä osannutkaan kirjoittaa matkasta aikaisemmin, sen verran valtava kokonaisuus.

Olen myöskin todella kiitollinen siitä, että yhdistyksen tilille tipahtaa virtaavaan tahtiin erikokoisia lahjoituksia! Pelkäsin jossain vaiheessa, että jos en pian saa kirjoitteluprosessia käyntiin niin työ unohtuu ja rahavirta loppuu. Onneksi ette unohtaneet tätä toimintaa! <3 <3 <3